Nepsy-piirteet vahvuutena – kun oikea tuki muuttaa tulkinnan
- 27.4.
- 4 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 5.5.
Lapsi ei pysy paikallaan. Nuori reagoi voimakkaasti muutoksiin. Aikuinen uupuu helposti tavallisessa arjessa, mutta innostuu ja keskittyy poikkeuksellisella tavalla, kun saa tehdä jotakin merkityksellistä, luovaa tai tarkkuutta vaativaa.
Tällaisissa tilanteissa huomio usein kiinnittyy siihen, mikä ei suju ympäristön odottamalla tavalla. Arjessa voivat näkyä levottomuus, impulsiivisuus, vetäytyminen, kuormittuminen, jumiutuminen tai vaikeus siirtyä tilanteesta toiseen - ja ne voivat herättää huolta kotona, koulussa, työssä tai palvelujärjestelmässä.
Huoli on usein aiheellinen. Samalla se ei yksin riitä selitykseksi. Neuropsykiatrisia piirteitä tarkasteltaessa on tärkeää kysyä, katsommeko ihmistä vain oireiden ja ongelmien kautta vai pyrimmekö ymmärtämään, mitä käyttäytymisen taustalla tapahtuu. Sama piirre, joka yhdessä ympäristössä näyttäytyy haasteena, voi toisessa ympäristössä esiintyä vahvuutena. Tämä ei poista tuen tarvetta, mutta se muuttaa tapaa, jolla ihmistä kohdataan.
Käyttäytyminen kertoo usein kuormituksesta, ei tahdon puutteesta
Nepsy-piirteisiin liittyvät arjen vaikeudet tulkitaan helposti väärin. Lapsen levottomuus voidaan nähdä tottelemattomuutena. Nuoren vetäytyminen voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi. Aikuisen uupuminen voi näyttää saamattomuudelta, vaikka taustalla olisi jatkuva kuormittuminen, aistisäätelyn vaikeus, toiminnanohjauksen haaste tai sosiaalisten tilanteiden voimakas kuormittavuus.
Tulkinnalla on suuri merkitys. Jos käyttäytyminen nähdään ensisijaisesti ongelmana, ratkaisuiksi tarjotaan helposti lisää vaatimuksia, rajoituksia, sääntöjä tai suoriutumiseen liittyvää painetta. Jos käyttäytymistä sen sijaan tarkastellaan viestinä ihmisen aivokemiasta, ympäristöstä ja elämän tilanteesta, voidaan päästä lähemmäksi olennaista kysymystä: mitä tämä ihminen tarvitsee voidakseen ja toimiakseen paremmin arjessaan?
Sosiaalialan työssä tämä näkökulman muutos on keskeinen. Tarkoitus ei ole selittää kaikkea nepsy-piirteillä eikä ohittaa vastuuta, rajoja tai arjen velvoitteita. Tarkoitus on ymmärtää, millaiset rakenteet, vuorovaikutus ja tuki auttavat ihmistä käyttämään omia voimavarojaan paremmin.
Ympäristö vaikuttaa siihen, pääseekö vahvuus esiin
Nepsy-piirteistä puhuttaessa huomio kohdistuu usein yksilöön: mitä hän ei pysty tekemään, missä hän tarvitsee apua ja millä tavoin arki ei suju. Vähemmälle huomiolle jää se, miten paljon ympäristö vaikuttaa siihen, millaisena ihmisen toimintakyky näyttäytyy.
Rauhallinen tila, selkeät ohjeet, ennakoitava arki, turvalliset aikuiset, mahdollisuus myös vaikuttaa omaan tekemiseen, taukoihin ja toimintatapoihin sekä lupa käyttää omia vahvuuksiaan voivat muuttaa arjen suuntaa merkittävästi.
Kun ympäristö on liian kuormittava, ihminen voi näyttäytyä hankalana, vetäytyvänä, levottomana tai passiivisena. Kun ympäristö on riittävän selkeä, turvallinen ja jäsennelty, sama ihminen voi olla luova, tarkka, oikeudenmukainen, lämmin, sinnikäs, idearikas tai poikkeuksellisen sitoutunut.
Tämä on tärkeä ero. Vahvuudet eivät aina tule esiin siksi, että niitä ei ole. Ne voivat jäädä kuormituksen alle.
Okeikon työssä tuki rakentuu arjen konkreettisista ratkaisuista
Okeikon sosiaaliohjaajat, perhetyöntekijät ja ammatilliset tukihenkilöt kohtaavat asiakkaitaan usein tilanteissa, joissa arki on kuormittunut ja jokin on herättänyt huolta. Perheessä voi olla väsymystä, koulupoissaoloja, ristiriitoja, vuorovaikutuksen vaikeuksia tai tilanteita, joissa lapsen tai nuoren käyttäytymistä on vaikea ymmärtää.
Näissä hetkissä ammattilaisen tehtävä on pysähtyä katsomaan pintaa syvemmälle. Hyvä lähtökohta ei ole vain kysyä, miten ei-toivottu käyttäytyminen saadaan loppumaan. Yhtä tärkeää on kysyä, mitä käyttäytyminen kertoo lapsen, nuoren tai perheen arjesta.
Onko kyse rajojen puutteesta, vai siitä, että arki on liian vaikeasti hahmotettava? Onko kyse haluttomuudesta, vai siitä, että toiminnan aloittaminen ja loppuun saattaminen vaativat tukea? Onko kyse välinpitämättömyydestä, vai siitä, että ihminen ei vielä osaa sanoittaa kuormitustaan, tarpeitaan tai tunteitaan?
Kun tilannekuva tarkentuu vastauksien myötä, myös tuki voi tarkentua.
Rakenteet tukevat toimintakykyä.
Monelle nepsy-piirteiselle ihmiselle arjen rakenteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Ne auttavat hahmottamaan aikaa, tilaa, tehtäviä, siirtymiä ja odotuksia. Rakenteet eivät tarkoita jäykkyyttä tai kontrollia, vaan ennakoitavuutta ja turvaa.
Okeikon työssä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi selkeää aloitusta ja lopetusta tapaamiselle, visuaalisia tukimateriaaleja, tehtävien pilkkomista pienempiin osiin, vaihtoehtojen rajaamista, ennakointia, taukojen suunnittelua tai konkreettisten toimintamallien harjoittelua arjen tilanteisiin.
Joskus tuki voi olla hyvin käytännöllistä: miten aamutoimet saadaan sujumaan, miten koulupäivään valmistautuminen rakennetaan, miten sovitut asiat muistetaan tai miten kuormittavan tilanteen jälkeen palaudutaan. Toisinaan tuki liittyy enemmän vuorovaikutukseen, tunteiden säätelyyn, perheen sisäiseen ymmärrykseen tai siihen, että jokainen perheenjäsen saa sanoittaa omia kokemuksiaan turvallisesti.
Usein ratkaisuna ei ole lisätä arkeen vain uusia sääntöjä tai vaatimuksia. Ratkaisu on rakentaa sellaisia toimintatapoja, joiden avulla arki muuttuu ymmärrettävämmäksi ja mahdolliseksi. Kun arki selkeytyy, myös perheen voimavarat voivat palautua.
Nepsy on kokonainen ihminen.
Nepsy-piirteet voivat kuormittaa niin kantajaansa kuin ympäristöä. Henkilö itse voi tarvita tukea keskittymiseen, toiminnanohjaukseen, oppimiseen, tunteiden säätelyyn, sosiaalisiin tilanteisiin, aistikuormitukseen, palautumiseen tai arjen hallintaan. Hän voi kärsiä myös toistuvista kokemuksista, ettei tule toisille oikein ymmärretyksi, nähdyksi ja välitetyksi. Vastaavasti perheen muut jäsenet voivat olla väsyneitä arkeen, jossa on haastavaa ymmärtää toisen käytöstä ja jossa voi joutua käyttämään tavallista enemmän energiaa toisen arjen tukemiseksi.
Mutta yhtä totta on, että haasteiden rinnalla nepsypiirteisellä on myös aina omat vahvuudet ja voimavarat. Myös niiden näkyväksi tekeminen on aina tärkeää. Esimerkiksi ihmisellä, joka tarvitsee tukea toiminnanohjaukseen, voi omata poikkeuksellisen hyvän mielikuvituksen ja kyvyn ideoida sekä tuottaa erilaisia ratkaisuja arkeen. Ihmisellä, joka kuormittuu sosiaalisista tilanteista, voi omata tarkan havainnointikyvyn tulkita ihmisten mikroeleitä, -ilmeitä ja äänensävyjä. Ihmisellä, joka jumiutuu yksityiskohtiin, voi olla poikkeuksellisen arvokasta tarkkuutta, perusteellisuutta ja sitoutumista tehtäviin joista hän on kiinnostunut.
Sosiaalialan ammattilaisen tehtävänä on auttaa asiakasta näkemään tuen tarpeen, mutta myös tunnistamaan voimavarat. Ilman tukea vahvuudet voivat jäädä näkymättömiin. Ilman vahvuuksien tunnistamista tuki voi puolestaan kaventua pelkäksi ongelmien korjaamiseksi.
Ihminen ei ole vain haasteidensa summa
Kun lapsi, nuori tai aikuinen tulee kohdatuksi kokonaisena ihmisenä, jotakin olennaista voi muuttua. Hän ei ole enää vain “levoton”, “vetäytyvä” tai “kuormittuva”. Hän on arvokas ihminen, jolla on yksilöllinen tapa havaita, reagoida, oppia, kuormittua, palautua ja onnistua.
Tällainen kohtaaminen on siakkaalle hyvin merkityksellinen kokemus. Kun rinnalle tulee ammattilainen, joka auttaa sanoittamaan niin vaikeuksia kuin vahvuuksia, ihmisen käsitys itsestä voi alkaa muuttumaan.
